‹ Takaisin

Monessa yrityksessä on tänä päivänä käytössään vartiointipalvelu. Palvelun muoto on yleensä jokin perinteinen vartiointipalvelu kuten hälytysvartiointi, piirivartiointi, paikallisvartiointi tai näiden yhdistelmä. Yleisin syy vartioinnin hankintaan on se, että halutaan suojata toimeksiantajan kiinteistö ja siellä oleva omaisuus. Kohteet vaihtelevat pienistä toimistohuoneista aina suuriin kauppakeskuksiin.

Mutta maksaako turvallisuuspalveluiden tilaaja joskus tyhjästä?

 

Hälytysvartiointi on ylivoimaisesti yleisin palvelu, jota vartiointiliikkeiltä tilataan. Se on myös edullisin vaihtoehto – parhaillaan muutamia kymmeniä euroja kuukaudessa. Tyypillisesti kohde on suojattu hälytysjärjestelmällä ja hälytyksen sattuessa vartija saapuu kohteeseen tarkastamaan hälytyksen syyn ja suorittaa tarvittavat toimenpiteet. Kameravalvonnan yleistyttyä hälytyskeskus voi tietyissä tapauksissa todeta hälytyksen aiheettomaksi eikä silloin vartijan ole välttämättä tarvetta käydä kohteessa ja tilaaja säästää näin hälytyskäyntien maksuissa. Hälytyskäynti maksaa monesti paljon enemmän kuin hälytysvartioinnin kk-hinta.

Piirivartiointi on palvelumuoto, jossa vartija käy sopimuksen mukaisesti kohteessa tarkastuskäynneillä. Piirivartioinnin hinta riippuu paljon siitä, kuinka usein vartija käy kohteessa, mihin aikaan ja vartijan paikallaoloajasta. Käytännössä vartijalla on aina käynnillä jokin tehtävä, esimerkiksi yöaikaan kiinteistön ulkokuoren tarkastus ja ovien lukituksien varmistaminen. Käynti voi sisältää muitakin tehtäviä. Piirivartiointia käytetään todella paljon myös myymäläkohteissa päiväsaikaan.

Vartiointiliikkeiden kiristynyt kilpailutilanne vaikuttaa erityisesti hälytysvartiointiin. Kun hintoja poljetaan alas eikä kassavirta saa tyrehtyä, on haalittava lisää asiakkaita – enemmän kuin vartiointiliike pystyy hoitamaan. Tämä vaikuttaa väistämättä palvelun laatuun. Olen turvallisuusurani aika todistanut tilannetta, kun yhdellä vartijalla on ollut pahimmillaan viisi hälytystä jonossa. Sillä hetkellä ainakin neljä asiakasta maksoi palvelusta turhaan. Toki on melko harvinaista, että hälytysvartija ehtii ajoissa kohteeseen ja saa esimerkiksi murtovarkaat kiinni, vaikka se olisikin vartijan ainoa hälytys sillä hetkellä. Lukemattomia kertoja olen myös havainnut tapauksia, että piirivartija käy kohteen pihalla vain kääntymässä eikä edes nouse ulos autosta. Tämän taustalla on se, että piirivartiointia on myyty liian halvalla, jolloin vartiointipiirejä on jouduttu yhdistelemään tai yksittäinen piiri on vain työnnetty liian täyteen kierrettäviä kohteita. Se on tunnollisellekin työntekijälle ikävä tilanne, kun haluaisi tehdä työnsä hyvin, mutta siihen ei ole yksinkertaisesti aikaa. Lisäresurssin palkkaaminen ei tietysti ole mahdollista, koska silloin vartiointiliikkeen katteet kärsisivät menemällä jopa miinuksen puolelle. Näin järjestetyn piirivartioinnin turvallisuuden arvo on 0. Asiakkaat vain harvoin tietävät sitä.

Entäs se paikallisvartiointi? Näistä 1900-luvun vartiointimuodoista se on ainoa, joka toimii vielä sellaisenaan tänäkin päivänä. Kun vartija on kohteessa, tämä voi välittömästi puuttua rikoksiin ja kyllä se vartijan paikallaolo myös ennaltaehkäisee niitä rikoksia aivan eri tavalla kuin pelkkä hälytysvartioinnista ja piirivartioinnista ilmoittava tarra tai kyltti kiinteistön seinässä. Tietysti kehittyvä tekniikka hieman jo kilpailee paikallisvartioinnin kanssa korvaavana turvallisuusmuotona, mutta pelkkä tekniikka ei kykene ottamaan ketään kiinni tai toimi niin hyvin ennalta estävästi kuin paikalla oleva vartija. Kohteet, joissa paikallisvartiointia käytetään ovat kuitenkin rajatumpia. Varmasti monelle tilaajalle kelpaisi hyvän paikallisvartijan työpanos, mutta ongelmaksi muodostuu usein hinta. Paikallisvartioinnin hinta on sidottu vartiointialan työehtosopimukseen ja onneksi suurin osa vartiointiliikkeistä noudattaa sitä. Valitettavasti hintakilpailu näkyy myös paikallisvartioinnissa ja sitä kautta vartioinnin laadussa – myös vartiointialalla kokematon tekijä on halvempi kuin vaikka 7 vuoden työkokemuksen kerryttänyt työntekijä. Alan yritykset jopa rekrytoivat työvoimaa suoraan oppilaitoksista ja ovat valmiita lähettämään näitä vailla työkokemusta olevia nuoria henkilöitä vaativiinkin kohteisiin, joita on onnistuttu saamaan kilpailutuksen jälkeen valintaperusteen ollessa: ”Halvin hinta”. Tietysti turvallisuusala on jostakin aloitettava, mutta henkilökohtaisesti näen toiminnassa pienen ristiriidan, koska kaikki vartiointiliikkeet kuitenkin mainostavat kuinka ammattitaitoisia ja kokeneita heidän kaikki työntekijät ovat.

Vartiointipalveluiden hankinnoissa on huomioitava, että kilpailutuksissa halvimman hinnan ei tulisi olla ainoa valintaperuste ja suuri toimija ei välttämättä tarkoita sitä, että tämä olisi paras valinta palveluidentuottajaksi. Oikean palveluratkaisun tunnistamisen lisäksi tilaajan on hyvä tuntea vartiointiala ja siellä olevat ongelmat – muuten niistä ongelmista tulee sopimuksen allekirjoituksen jälkeen helposti myös tilaajan ongelmia. Hankinnan ulkoistaminen ammattilaisella auttaa monesti löytämään luotettavan yhteistyökumppanin vartiointipalveluiden tuottamiseen hyvällä hinta-laatu -suhteella.

Ota siis yhteyttä W-Sec, mikäli tarvitset apua turvallisuuspalveluiden kilpailuttamisessa!

 

25.9.2025, Ville Vainio